Muuan nuori virkamies tölmäsi minuun ohi mennessään; hän seisahtui eteeni kysyen:
"Parisiinko matkustatte, neiti?"
Tuskin epäröitsinkään, ennenkuin vastasin:
"Niin, mutta minulla ei ole lippua."
Hän ojensi kätensä.
"Antakaahan tänne", kehotti hän, "minä käyn ostamassa."
Luovutin hänelle toisen kolikkoni, ja hän lähti juoksemalla.
Minä pistin hänen tuomansa matkalipun ja muutamat pikku rahat sekaisin taskuuni, astuin raiteen yli hänen opastuksellaan ja nousin kiireesti junaan.
Nuori virkailija jäi hetkiseksi seisomaan vaununosaston oven eteen; sitte hän poistui, kääntyen vielä kerran katsomaan. Hänellä oli, kuten Henri Desloisilla, lempeät silmät ja vakavat kasvot.
Veturi vihelsi ensimäisen kerran. Se tuntui minusta ikäänkuin varotukselta. Ja kun juna lähti minua viemään pois, kuului toinen vihellys, ja se oli niinkuin pitkä, kirkas huuto.