"Tekin, Äiti, te olette kaunis kukka."
Hän vastasi keveästi:
"Niin, mutta minä en enää kuulu liljoihin."
Sitte hän äkkiä kysäisi:
"Etkö sinä enää pidä Ismériestä?"
"Kyllä, Äiti."
"Niinkö! — Entäs Colettesta?"
"Kyllä minä pidän hänestäkin."
Hän työnsi minut luotansa:
"Sinua! Koko maailmaahan sinä rakastat."