"Katsos, minun — minun täytyy mennä naimisiin!"
Hän venyttelihe pitkään, ojentaen koko ruumiinsa eteenpäin.
Joinakuina päivinä itkeä nyyhkytti hän niin hirveän surullisesti, ett'en osannut hänelle mitään sanoa.
Hän katseli pahasti koukistuneita sääriään ja voihkasi:
"Tarvittaisiin ihme, jotta minä voisin täältä lähteä."
Mieleeni välähti aatos, että Pyhä Neitsyt voisi tuon ihmeen tehdä.
Colettesta tuntui asia varsin yksinkertaiselta.
Hän oli ihan ihmeissään, kun ei ollut sitä jo ennemmin ajatellut: olihan vain oikeus ja kohtuus, että hänellä olisi suorat jalat kuten muillakin!
Hän tahtoi heti käydä käsiksi asiaan.
Hän selitti minulle, että tarvittiin useampia nuoria tyttöjä yhdeksänpäiväiseen hartaudenharjotukseen. Meidän tuli puhdistautua käymällä Herran ehtoollisella ja yhdeksän päivää herkeämättä rukoilla, tullaksemme armosta osallisiksi.