Kolmantena päivänä oli jalkani ihan terve, ja ihmelääkkeen nimeä kysyessäni vastasi sisar Agathe veitikkamaisesti nauraen:
"Sinä tyhmyri, se oli 'Arthur Hurskaan ihovoidetta'."
Vasta myöhään yöllä vaivuin uneen, ja aikaisesta aamusta asti odotin lampuodin vaimoa. Toivoilin hänen tuloansa ja pelkäilin sitä kuitenkin.
Sisar Marie-Aimée kohautti äkisti päätänsä joka kerta kun ovi aukesi.
Olimme juuri päivällistämme lopettamassa, kun portinvartijatar tuli kysymään, olinko valmis lähtöön.
Sisar Marie-Aimée toimitti hänet pois, sanoen minun olevan tuossa tuokiossa valmis.
Hän nousi, viitaten minua seuraamaan. Hän auttoi minua pukeutuessani, ojensi minulle mytyllisen liinavaatteita ja sanoi äkkiä:
"Huomenna tuodaan hänet tänne, etkä sinä silloin enää ole täällä."
Hän katsoi minua silmiin ja jatkoi:
"Vanno minulle, että joka ilta lausut hänen edestään yhden kerran De
Profundis."