Minä vannoin.
Sitte hän kiihkeästi puristi minut rintaansa vasten ja pakeni kamariinsa.
Siellä kuulin hänen vielä voihkaisevan:
"Oi, tämä on liikaa, — Jumalani, tämä on liikaa!"
* * * * *
Minä kuljin pihan yli ihan yksinäni, ja lampuodin vaimo, joka minua odotti, vei minut heti mukanaan.
TOINEN OSA.
Pian olin istumassa tyhjien vasujen keskellä purjekuomuisissa vankkureissa, ja silloin kun hevonen itsestään pysähtyi maatalon pihaan, oli jo yö pitkälle kulunut.
Vuokratilan isäntä tuli talosta, ja hänen käsivarrellaan heilui lyhty, joka ei valaissut muuta kuin hänen puukenkiensä kärkiä. Hän lähestyi meitä, auttoi minut alas vankkureista, nosti sitte lyhtynsä kasvojeni tasalle ja sanoa tokaisi peräytyen:
"Ompa se pilan pieni piika."