Ja pappi läksi hiukan hoipertelevin askelin saunaan haudetta laittamaan.
XVI
Sauna rannalla oli musta ja matala. Kota oli harvalautainen ja, paitsi muuripataa, oli siinä pienempi keittosija. Itse sauna oli ikivanha ja eräistä nurkkaraoista kiilsi Luojan kirkas päivä. Ikkunan neljästä pienestä ruudusta oli kaksi rikki, toinen oli tukettu rievulla, toinen käytetyllä vastalla. Lauteet olivat neljän maahanlyödyn ja jo kaatuvan pölkyn varaan poikkihirsille lyötyjä palkkeja. Pölkynpäihin penkeiksi lyödyt laudat samoin kuin hirsiset vesikaukalotkin kiilsivät mustuuttaan. Niiden puupinta oli kyllästynyt kovaksi noesta ja vedestä. Siltaa, muutamia notkuvia lautoja, oli lattiana vain saunan etu- ja keskialalla. Paljasta maaperää olivat peränurkat ja lauteiden alus, jonne käytetyt vastat viskattiin. Sinne maaperään olivat ne vuosikymmeniä mädänneet ja maatuneet. Ja kun ylhäältä tuleva vesi piti sitä kosteana, kohosi sieltä hyvää onkilieroa, kun vain sormellaan tonkaisi.
Sauna oli jo hiilloksella, vaan oli vielä kitkerää savua täynnä. Tynnöri oli kodan nurkassa, ja siihen laittoi pappi hauteen Lienan kanssa. Pohjalle pantiin kappa suolaa, muuripadassa keitettiin katajaa, männynkerkkää, suokanervaa, laukkaheinää ja koivunlehtiä. Muurahaissäkki upotettiin pataan ja kiehutettiin muun riistan kanssa. Kun vesi oli ruskeaa ja tuoksuvaa, kannettiin se tynnöriin, joka peitettiin säkillä.
"Pitäisi siinä nyt makua olla."
"Niin tuo on mustaa ja väkevää kuin paras olut", sanoi Liena.
"Juoksepas pihaan ja käske nyt tänne vanhaa isäntää."
Liena läksi ja kohta tulla kyhnysteli isäntä saunaan.
"No, kastaudupas nyt", sanoi pappi.
"Olisikoon tuota."