Ukko vetäisi vaatetta ylleen ja hiukan hoiperrellen läksi mennä köppäisemään pihaan ja painui kamariinsa. Kylläpä se luonnon ottikin. Oli se mies tuo pappi. No, jopa ihan väsyksiin raukaisi, eto laitos. Ja ukko painui kyljelleen ja nukkui heti nahkastensa alle.
XVII
Kun pappi oli istunut itsekin tynnörissään, tuli hän tupaan. Huimasi se hänenkin päätään, ihan siihen paikkaan typersi kuin paraskin viinalöyly. Penkille se pitkälleen veti.
Loviisa veti rieskoja uunista ja Liena auttoi häntä.
Hullulle-Kallelle annettiin kokonainen rieska ja hän kuljetteli ja näytteli sitä muille. Joka lauantai-ilta sai hän oman rieskansa ja söi sen yhdellä ilta-ateriallaan. Se oli juhlaa se.
Miina ja Mooses olivat jo lähteneet mökilleen. Liisa oli jäänyt taloon yöksi. Hän keri lankoja, joita Loviisa oli antanut neulottaakseen vielä sukkia. Keriessään päivitteli Liisa Loviisan suurta myyniä, jota hän oli taas käynyt katselemassa ja laskemassa. Hän oli saanut lasketuksi kotvasen matkaa yli puolen sataa hametta ja nuttua, puhumattakaan kaikenlaisesta muusta tavarasta, jota Loviisa ja Kuuselan Karoliina olivat kilpaa kylällä teettäneet. Siten kun sitä läksi, ei ikinään enää tarvinnut rihmankiertämääkään itselleen kierrättää. Oli siinä lapsillekin vielä.
Jussi veisteli kätkyen jalkoja. Filemoni suutaroi pöytänsä ääressä.
Eveliina oli lypsyllä tahi pihatöissä vielä.
"Taisipa pappi siihen nukkua", arveli Liisa.
"Niin näkyy nukkuvan."
"Taisivatpa maistaa hiukan."