"Eveliina se vaan nauraa", sanoi Liisa.
"Ha-ha-haa, mikä tässä itkeä kannattaisi."
Kun pappi kuuli kirkasta naurua, heräsi hän, käännähti, vaan putosikin penkiltä heinille istualleen.
"Oh-hoh, taisin nukkua."
"Ha-ha-haa", nauroi Eveliina.
"Nukuitte", sanoi Liena, "tokko unta edes näitte?"
"Unta? Annas ollakaan. Näinhän minä."
"Mitä näitte?"
"Näin sellaista unta, että astuin taivaan kartanolle ja kolkutan taivaan kultaporttia.
"Ja kun Herra kysyy: 'Kuka se on', niin katso sanon minä: 'Minä olen
Nymanni vaan.'