"Ja sai kuin saikin?"
"Sai."
"Kun et arvannut luja olla."
"En arvannut."
"Se nyt vaan oli kuvannollista koko juttu, kun se unessa näytettiin.
Vaan niinpä, pahoin pelkään, se tapahtuu todellisuudessakin."
"Sitäpä minäkin arvelen, että niin se tapahtuu. Ja voi silloin sitä, joka alas syöstyksi tulee."
"Vähästä se näkyy riippuvan, ja se siitä viime hetkestä enimmän. Kun arvaisi oikean luonnon purra päälleen silloin ja lujana vaan puolestaan olla, tuntea vaan tiukasti, että ansiotta on ja että katuu tätä elämäänsä, niin mene tiedä, sinne ilopuolille sitä pääsisi. Vaan jos se viime tingassa minkälaisen kiusauksen eteen rakentaa, niin minkä taisit. Katsos nyt tuota Nymannia, sinne oli päästä, ja eikös synnillinen ajatus tule ja sieltä pois syökse."
"Vaan vippelkonstilla tämä sinne sisään tulikin", arveli Jussi.
"Sen vippelkonstia se oli koko juttu. Ei suinkaan se sitä unta siinä nähnyt", sanoi Liisa.
"Että etkö olisi sitä unta nähnytkään", kysyi Filemoni. "Tämä Liisa kun väittää, ettei sinussa ole miestä edes toden puhujaksi."