"Näkyvät heinämiehetkin tulevan. Ja päivä on vasta puolissa. Jokohan ne nyt loppuun saivat, kun on Eveliina jo tuossa."
Eveliina, toinen piika, astua hepotteli ensimmäisenä pihaan. Päällyshame oli kietaistu ylös vyötäisille ja punaraitainen alushame kirkkaine helmareunuksineen oli päivettyneiden jalkojen puolipohkeeseen. Valkea huivi oli silmillä. Hän suojeli kasvojaan päivettymästä, ne olivatkin valkeat ja punertavat kuin paras mansikka. Vahvat käsivarret olivat sitävastoin paidanhihan rajoihin kiiltävän ruskeat. Haravan heitti hän pihalle ja viskasi huivin tupaan tullessaan ovenpielinaulaan.
"Oh-hoh, kuumapa on", hän kätteli vierasta.
"Joko siellä heinänteko loppui", kysyi talon tytär.
"Jo loppui. Pientareelta tuosta kuuluivat päivän täyttävän."
"Onhan siinä täytteeksi."
"On."
"Jääpäs sinä, Eveliina, alustamaan tuo taikina, kun minä sormeni särin.
Juohan ensin kahvia tuosta."
"Alustetaan vaan. Joko sitä on lisätty?"
"Jo lisäsin. Myöhänlaiseen meni. Jo tässä yksi taikina paistuikin, vaan en uskaltanut tuota leipää panemattakaan olla, kun on pyhä tulossa. Rieska on tuossa pienemmässä korvossa. Pitäisi ne yhteen uuniin sopia."