"Joutaapahan olla."
"Joutaapahan olla sitten."
Jahvetti korjasi silkin pois ja penkoi kirstuaan.
"Ja tässä on se pankkikirjan tapainen."
"Näkyy olevan." Sen hän otti käteensä ja katsoi, vaan ei ymmärtänyt siitä mitään.
"Mietteissäni, tuota, olen liikapennin talteen pistänyt, että jos tuota joskus niinkuin — vaan eihän sitä —." Jahvetti katsoi lapikkaan kärkeen ja jatkoi: "Sitä ovat ne kaikenlaiset ajatukset päätä vanninreet. Että luonnonmukaisuuden tähden jos —. Ja sitten sitä paremmin voisi siirtyä mökkiläiseksi ikäänkuin. Niitä on viisisatasen paikkeille noita rahapenniä kertynyt, niin että jos sopisi —."
Eveliina ei raskinut suoraan kieltääkään.
"Jos toisen kerran sitten. Tässä kun on lypsylle lähtökin."
"No, jos toisen kerran."
Vaan sen koommin ei heillä siitä puhetta ollut. Ei Eveliina tahtonut sinne eikä tänne. Ainapahan sitä Jahvetin kihloihin ehti, päätteli hän. Vaan toiset pitivät asiaa päätettynä ja yhä Jahvettia hänelle vetelivät.