"Ihan totta. Lähde katsomaan. Sanoi, että pistä ne siinä pyhän seudussa
Eveliinalle."
"Anna olla pistämättä. En ota."
"Otat sinä kerran kuitenkin. Mihinkä pääset. Ei se siitänsä somene."
"Ei se siitänsä somene", sanoi pappikin. "Eikä olekaan eilisen teiren poikia."
"Ha-ha-haa, eipä taida olla", nauroi Eveliina ja katsoa solautti iloisesti Jussin sinisiin silmiin ja Jussi hymähti vastaan.
Vaan kun Eveliina meni porstuaan pesemään taikinaisia käsiään, sanoi
Loviisa siitä sivu kulkiessaan:
"Eveliina."
"No?"
"Pitäisi sanoa sinulle joku sana."
"Antaa kuulua."