"Elä sinä kujeile noiden miesten kanssa, siitä ei hyvä seuraa. Sanovat vielä, että tämän talon naiset ovat menosillaan kuin kissat —."
"Enhän minä —."
"Vai et. Jussinkin edessä palavat sinun silmäsi kuin hehkuva hiillos.
Hillitse nyt toki itseäsi, ihanhan tuota saa hävetä."
Silloin Eveliina kiivastui.
"Minkä minä taidan silmilleni. Luojanhan ne lienevät luomat niinkuin muidenkin. Jos palavat, tottahan sammuvatkin kerran."
"Vaan hävettää minua."
"Minkä minä taidan, jos hävettää. Ja pääsettehän minusta, lieneehän sitä sijaa muuallakin."
"Ole joutavia. Tyhjää närkästelet. Enhän minä pahalla. Minä vaan ihmisyyden nimessä tuota sanoin. Jos häviöön vielä itsesi saatat, kun lapsellinen olet."
"Jos häviöönkin, mitä se muihin kuuluu. Yks' hävinneen kaikki! Kyllä minä häviöni vastaan."
"Enhän minä pahalla. Ei Eveliinan tarvitse pahoitella. Minäkin tulen kiivastelleeksi."