Pappi kävi istumaan sivupenkille ja pisti tupakaksi. Ohkonen lepäsi penkillään kuten ennenkin.

Tupa oli niin ahdas, että olisi melkein keskeltä lattiaa ylettänyt käsillään vastakkaisiin seiniin, ja oli niin matala, että miehen päälaki nyki katto-orsia. Uuni oli huono ja hajoamaisillaan. Lattia ja pöytä pinttyneitä.

Jo vihdoinkin suhahti yksi lapikas penkkiä vasten. Ja kohta toinenkin jalka ojentui, ja mies köllähti kuin köllähtikin siitä istualleen ja haukotteli. Sitten ruopaisi hän päätään ja jo retkahtivat kyynärpäät polvia vasten.

Ja kun hän nousi seisomaan, venyttelihe hän ja sitten tuli ja pistettiin kättä.

"Kuuluuko sitä mitä?"

"Mitäpä sitä", sanoi pappi.

"Niin, mitäpä sitä."

Taas venytytti niin.

"Ei ole vaimo kotona?"

"Tuonne pientareelle kaikki tästä läksivät."