"Käsketään", sanoi Loviisa mennessään.
"Hauteitako vielä tänä päivänä tässä ajattelet rakennella?"
"Olisiko suotta koettaa?"
"Mitä tuota olisi."
He tekivät puolikuppiset.
"Eh-hee", sanoi ukko.
"Kambyses kuningas korkia
Raittiin' riikin hyvin hallits'",
sanoi hän tavalliseen tapaansa, ja pappi jatkoi:
"Koht' kun viinall' karais kurkkua,
Valtans' hän väärin vallits'."
Samoilla säkeillä olivat he alkaneet lukemattomat puolikuppisten ja ryyppyjen sarjat. Heille oli tullut tavaksi sanoa se, ja ne merkitsivät heille suurinta luottoa ja toveruutta.