"Sitten saat äidin."
"Minä laitan sille sitten tornin, kullasta vaikka. Minä kannan sen sinne. Ja muita ei saa sinne tulla. Minä hoidan sen, kun se on vanha. Ja kun äiti on kuollut, en ota toista äitiä koskaan. Kankelo. Ei ole minulla kotia sitten. Minä asun tornissa yksikseni! On niin ikävä iltasilla. On niin ikävä häntä, kun tähdet paistavat ja hänestä muistuttavat. Kankelo."
II.
"Tänä päivänä, vanhankirkonpuistossa, muistatko, kun jäätiin
Mannerheimia katsomaan, tuli siihen pahoja poikia kaksi", sanoi Lassi.
"Ne olivat katupoikia", selitti Jussi.
"Se toinen sanoi minulle, että hän ottaa minun sukseni. Vaan kun minä sanoin, että ne ovat pukilta, nauroi hän, näitkö."
"Niin ei olisi pitänyt sanoa."
"Mutta nehän ovat joulupukilta", väitti Lassi.
"Vaikka. No, mitä se sanoi muuta?"
"Sanoi, että sen parempi, ne ovat hänelle aiotut, on vaan tullut väärä osoite, ja nyt hän ottaa pois omansa."