"Ei", sanoi Jussi. "Kädet sillä on pienet kuin nukella, minä ihmettelen niitä, minä katselen niitä, kun ne ovat hirveän somat, tulee niin hyvä olla, kun katselee niitä käsiä. Ja minä olen — arvaapas, mitä?"
"En arvaa", sanoi Lassi.
"Niinkuin iso ritari, tiedätkö, josta isä kertoi, se, joka ennen tappeli miesten kanssa, vaan kumarsi naisille. Ja Maili on se neiti. Ja aina kun ritari näki sen, kumarsi. Sellaista on ollut, uskotkos", kysyi Jussi.
"Uskon", sanoi Lassi. "Vaan on Tyttikin yhtä soma."
"On. Ja äiti."
"On. Ja, Liisa ja Raakel ja kaikki. Kaikki ne ovat somempia kuin pojat."
"Pojat ovat kankeloita."
"Mutta vaikka kankeloita, ovat ne tarpeen maailmassa. Niistä tulee suutareita ja muita ja ne korjaavat tyttöjen kenkiä ja muuta", sanoi Lassi.
"Ja sotapäällikkö on poika."
"On. Ja ne tekevät keksintöjä", sanoi Jussi.