"Mutta talvella minä asun yksin", sanoi Jussi. "Ja minulla on sähkölamput kuin auringot, niin että minä vilkutan niillä teille maahan, enkä minä yötäkään pelkää ja olen iloinen vain, sillä kukaan ei tule minua ajamaan sänkyyn."
"Vaan missäs syöt", kysyi Lassi.
"Äiti lähettää lentokoneella maasta ruokaa."
"Minä tuon sen", sanoi Lassi.
"Tuo sinä. Minä otan parvekkeella sen vastaan", sanoi Jussi.
"Ja minä katselen sinun töitäsi."
"Se suuri kone, arvaa, mikä se on."
"En arvaa. Tahi arvaan, se on tietysti tankki", arveli Lassi.
"Se on tankki, vaan ei sotatankki, niinkuin ehkä luulet. Vaan sodanhävittäjätankki. Se hävittää kaikki aseet ja sodan. Kun minä panen sen paukkumaan, jos eivät sotaa lopeta, niin ne rientävät kotiin kyllä, niin ne pelkäävät sitä, vaikka se pamahtelee vain varoitukseksi ensin. Ja niin näkevät isä ja äiti, miten sota loppuu kerran maailmasta."
"Ja tulevat iloisiksi."