"Sillä sota on vaarallista. Ne ampuvat sodassa, uskotko?"
"Uskon. Ja kuula sattuu usein ihmiseenkin."
"Ja niin ihmisiä kuolee."
"Kuolee sodassa. Vanhankirkonpuistossa on haudattuna sankareita. Ne ovat juuri sodassa kuolleita. Eikä kukaan tule iloiseksi, kun ihminen kuolee, se on siis paha. Kun on sota, ei äiti voikaan olla iloinen."
"Ei voi", sanoi Lassi.
"Niinpä ne saavat olla surullisia kaikki."
"Ne ovat. Kun meillä oli se vieras äiti, jolta oli kuollut ainoa poika, ja se vieras äiti itki ja meidän äiti itki, niin silloin minä ajattelin sen ajatuksen tankista. Sodan täytyy loppua, täytyy, kun minä tulen suureksi. Ja siksi keksin minä toisenlaiset koneet, sellaiset koneet, jotka tekevät ihmisen iloiseksi. Eikö sinustakin", kysyi Jussi.
"Kyllä. Kun kansat ovat tuhmia, täytyy niitä varoittaa ja pyytää olemaan kiltisti, niin etteivät valloita toisten maita", sanoi Lassi.
"Ja entiset koneet niiltä ottaa pois", sanoi Jussi. "Kaikki ne Euroopat ja Aasiat ja Afriikat ovat ihan samanlaisia petomaita!"
"Vaan on paljon niitä, jotka tahtovat rauhaa, sanoi äiti."