"Kuolleet. Niin olisimme. Nukkuisimme siellä pyramiideissa. Mutta Afriikassapa olisi saatu elää. Minulla olisi ollut jousi ja nuoli, minä olisin kiitänyt pitkin erämaata ja aroa ja metsästänyt leopardeja ja muita petoeläimiä", sanoi Jussi.
"Ja äiti olisi saanut kauniita nahkoja. Hänpä olisi ollut iloinen", sanoi Lassi.
"Hän olisi asunut teltassa. Hän olisi ehkä kuningatar, niin minä olisin tahtonut. Kukaan ei saisi lähestyä häntä, eikä puhutella häntä, mykkä palvelija saisi vain käydä hänen luonansa", sanoi Jussi.
"Arvaapas, se olisi häpeätä."
"Se olisi häpeätä nyt, mutta muinaissaduissa on niin."
"Niin ei tarvitseisi olla. Ja jos silloin olisit ollut, niin keksintösi, missä ne sitten olisivat? Ja eikö keksintösi ole kaikkein, kaikkein sominta", sanoi Lassi.
"On. Mutta jos olisi niin, että voisi syntyä tänne maailmaan uudestaan, kun on levännyt tarpeeksensa, vaikkapa sata vuotta, se olisi toista", arveli Jussi.
"Se olisi hauskaa. Että saisi tulla tänne uudestaan siemeneksi maahan, kukaksi vaikka tahi linnuksi."
"Kukaksi metsään", sanoi Lassi ja jatkoi:
"Kukkaset niityllä päivän paisteessa, auringon loisteessa, kukkaset paisteessa, loisteessa."