"Piipun minä ensin söisin", sanoi Lassi.
"Niin minäkin. Ja sitten oven ja katonräystäät", sanoi Jussi.
"Niin minäkin. Ja sitten taas merta maistelisin ja sitten koko mökin söisin, ja kaikki", sanoi Lassi.
"Niin minäkin", myönsi Jussi.
"Sokerin antaisin äidille", arveli Lassi.
"Niin minäkin. Silloin ei äiti voisi moittia ahneudesta, vai voisiko, näin sota-aikana", kysyi Jussi.
"Ei voisi", sanoi Lassi.
"Ja me voisimme antaa osastamme muillekin, köyhille lapsille ja niin", arveli Jussi.
"Voitaisiin antaa. Sairaille voitaisiin antaa kaikkikin", sanoi Lassi.
"Mutta jos ne eivät anna antaa, jättiläiset. Jos se niistä on taas tyhmästi, mitä?" kysyi Jussi.