"En tiedä", sanoi Lassi.
"En minäkään, en tiedä", sanoi Jussi.
"Siispä heitä jo leija tornista ulos, älä enää haaveile", sanoi Lassi.
"Minä heitän", sanoi Jussi. "Yhtäkkiä, tiedätkö, kun minä katselen täältä tornista alas, katselen hiljaa maailmaa, niin tuntuu, kuin se olisi hyvin, hyvin kaukana, ja siksi minulle tulee ikävä."
"Ikäväkö? Äitihän istuu tuossa toisessa huoneessa", sanoi Lassi.
"Niin istuukin, minä tiedän sen."
"Kurota päätäsi, niin näet äidin selän", sanoi Lassi.
"Minä tiedän sen. Mutta minä en tiedä, mikä se on, on niin outo ikävä, niinkuin linnulla keskellä talvea, kun se ajattelee, ettei kesää enää näe, on niin outo maailma ja kaukana, kaukana koti."
"Hyppää jo alas, niin maailma on lähempänä", sanoi Lassi.
"Nyt minä hyppään."