"Ota sinä tyttöjä", sanoi Jussi. "Mutta ethän sinä enää kirjoitakaan."
"Kirjoita sinä nyt vain. Minä viskelen paperipaloja ikkunaan. Se on itsekasvatusta."
"Mitenkä niin?"
"Koska sinä kielsit kirjoittamasta, ja minä tottelen sinua ja kasvatan siten itseäni."
"Sinunpa ei olisi pitänyt totella", sanoi Jussi. "Olisit itsepäisesti voinut vain jatkaa. Minä olin sinun vihollisesi, koska väärin neuvoin, ja vihollistaan ei kansalainen saa kuunnella. Jos kuuntelee vihollistaan, pettää isänmaataan."
"Valhe, valhe, ei ole mistään isänmaasta kysymys", huusi Lassi.
"Vai ei ole isänmaasta? Eikö ole opittava isänmaan tähden, eikö?"
"Ei lasten."
"Vai ei lasten! No, sinä olet sitten lapsi vielä. Hyvä. Älä unohda, mitä olet sanonut, että olet lapsi. Minä säälin sinua."
"Et tarvitse."