"Jos et tiedä, mitä on isänmaa, säälin sinua. Muinaisaikakin sen tiesi."
"En ole mikään muinaisaikalainen enkä mikään metsäläinen. Vaan isänmaan tiedän. Se on Suomi. Se on pohjoisessa. Se on kylmä maa. Vaan se on kaunis maa. Ja sen ympärillä ovat Venäjä ja Ruotsi ja Viro eikä kaukana Saksa."
"Niin ovat", sanoi Jussi. "Siellä on koko maailma kaikkine elukoineen ja ihmisineen. Niistä saa lukea, kun oppii lukemaan nyt ensin."
"Ja niistä voi kirjoittaa kirjan, elukoista näet."
"Voi. Ja voi ihmisistäkin ja heidän asioistaan."
"Mutta mitä sinä ajattelet, kun vielä kirjoitat", kysyi Lassi.
"En mitään muuta kuin että olen eläintenkesyttäjä. On hauska nähdä, miten elukat rivissä rauhallisina maleksivat."
"Mitenkä niin", kysyi Lassi.
"Näes, jokainen kirjain on elukka. L on sirahvi, m on maakarhu, n on jääkarhu, h on elefantti, o on siili, j on vesilintu. Ne ovat villejä kaikki. Vaan minä olen niiden kesyttäjä, minä panen ne rivissä maleksimaan, siinä ne kulkevat rauhassa pitkin ruohokenttiä ja haukkaisevat suuhunsa mikä mitäkin ja mörisevät tyytyväisinä. Sivistys on niistäkin jonkin verran hauskaa."
"On se", myönsi Lassi.