"Suomen puolesta", vakuutti Jussi.
"Se oli hyvä se runo. Ja kun sinusta tulee keksijä, se on parempi vielä, keksijä on parempi kuin ajuri", sanoi Lassi.
"Ajuri on parempi", sanoi Jussi. "Se saa enemmän rahaakin. Sinä tuot rahat äidille, se tulee niistä niin iloiseksi. Uskotko?"
"Niin teenkin", sanoi Lassi.
"Ja sinä autat ihmisiä. Sinä viet sairaita sairashuoneelle ja köyhiä ja kerjäläisiä lapsia viet iltasilla kotiinsa, kun ne ovat väsyneet ja eksyneet", sanoi Jussi.
"Niin vienkin", sanoi Lassi.
"Mutta minä istun vain tornissa ja kun katselen vaan maailmaa, en saa rahaa mistään. En eläisi, jos ei äitiä eikä isää olisi", sanoi Jussi.
"Vaan kun isä ja äiti kuolevat", arveli Lassi.
"Sitten minä en tiedä, mitä teen", sanoi Jussi. "Mutta kun äiti kuolee, ostan minä sille valkean arkun, siitä hän pitää. Ja kukkia paljon. Ja minä vien äidin itse haudalle ja kaivan itse haudan. Ja minä sanon äidille, ettei äidin pidä peljätä nyt, minä jätän äidin vain vähäksi aikaa, kohta minä tulen sinne itsekin, äiti odottaa minua vähän. Ja minä menen rannalle ja itken siellä. Sillä jos minä voisin, kuolisin samalla, ja olisin äidin luona, mutta minä en voi."
"Et voi", myönsi Lassi.