"Sillä minun on lopetettava keksintöni, tietysti se on minun velvollisuuteni, uskotko?"
"Uskon."
"Ja mentävä syksyllä kouluun. Ja on tultava suureksi", sanoi Jussi. "On, ja kaikki minä tahdon, jos äiti elää vielä. Olla kauan pieni, niin minä tahtoisin."
"Sinä olet melkein liian iso poika jo, seitsenvuotiaaksi sanoivat", muisteli Lassi.
"Vaikka olenkin. Vaan äidille minä olen pieni, uskotko, pieni. Kun minä olen äidin sylissä ja äiti hyräilee minulle, niin tiedätkö, koko maailmasta en välittäisi, en isoksi tulosta, en muusta. Vaikka näkyisi kuu ja tähdet ikkunasta, vaikka koko avaruus siellä kiertäisi, niin minä panen silmäni kiinni ja kuuntelen vain äitiäni."
"Eikä ole häpeä —"
"Mikä?"
"Rakastaa häntä suurenakin?"
"Ei."
"Ja vaikka kaikkiakin?"