"Rakastaa kaikkia? Ei, ei ole häpeä. Rakastaa olisi helppo, jos eivät tekisi sitä tässä maailmassa niin vaikeaksi."
VIII.
"Katsos, näin minä syön kuin ylimys", sanoi Jussi ja röyhisti ryhtiänsä. "Kun isä ja äiti eivät ole pöydässä, voi kuvitella olevansa vaikka mikä."
"Niin minäkin", sanoi Lassi, "perunan pistän kokonaan suuhuni, katso."
"Sinä tukehdut, älä, se ei ole terveellistä, ravintoyksiköt menevät hukkaan, et kasvakaan, jos ahnehdit."
"En minä ahnehdi", sanoi Lassi, "muuten vain näytin, miten voisi tehdä, kun vanhemmat eivät ole pöydässä."
"Tietysti voi, mutta kaikkea ei viitsi, vaikka voikin", sanoi Jussi.
"On jo siksi kehittynytkin, kun kohta koulukin alkaa."
"On kehittynyt, on", sanoi Lassi. "Minä olen hyvin kehittynyt viime aikoina."
"Niin minäkin. Minä voin ajatella, etten ole enää mikään pikkupoika, jota istutetaan sänkyarestissa, vaan oikea koulupoika tahi vaikka ylimys, jolla ei ole käskijöitä ketään. Äskenkin kun kastiketta läikähti tuohon liinalle, eikä kukaan mitään sanonut, minä katselin ympärilleni, eikä jättiläisiä missään näkynyt, niin kuvittelin, että minä ehkä itse olen jo jättiläinen, ehkä jokin ylimys tahi sellainen. Kukaan ei voi minua torua. Torumista kuitenkin pelkää."
"Minä en pelkää", sanoi Lassi. "Eivät ne pahaa tarkoita, siksi minä en välitä."