Upea huone, puoliksi työhuone, puoliksi salonki. Sohvaryhmä oikealla, pöytäryhmä vasemmalla, kirjoituspöytä taampana keskellä.
Jaakko istuu kirjoituspöydän ääressä työskentelemässä. Liina loikoo sohvalla ja järjestelee korujaan.
LIINA: Ah kuitenkin tätä aikaa, sellaista nousua. Me kohosimme äkkiä kuin maasta, valtasimme osan rikkautta ja nyt on meillä nimi ja asema. Kuusi kuukautta sitten ei ollut mitään. Tiedätkö, minä olen jo täydellisesti eläytynyt tähän uuteen osaani ja tottunut tähän raha-aateluuteen.
JAAKKO: Mitä sinä siellä puhelet? Sanoitko sinä aateluuteen?
LIINA: Sanoin.
JAAKKO: Sano paremmin rikollisuuteen.
LIINA: Mitä?
JAAKKO: Tahi orjuuteen.
LIINA: Olenko viekoitellut sinut rikoksiin tahi johtanut sinut orjuuteen?
JAAKKO: Sitä en tarkoita.