LIINA: Kun minä olin köyhä, otit minut luoksesi ja — rakastit minua?
JAAKKO: Rakkaudesta ei mitään puhuttu. Sinä tulit katsomaan talouttani, niinkuin sanoit. Ja minä pyysin ettet jäisi, etkö muista?
LIINA: Muistan. Niin, pyrin hoitamaan talouttasi, sillä minulla oli kova rahapula. Ja enkö ole ollut hyödyllinen sinulle? No, en tahdo kiitostasi. Olen saanut verrattoman olon, tällaisia koruja ja yllinkyllin kaikkea, mitä nainen kaipaa. Mutta sano minulle eräs asia, sano, vieläkö usein ajattelet entistä vaimoasi?
JAAKKO: Vaimoani, tarkoitat vaimoani. Me emme ole laillisessa erossa.
LIINA: Kun sinä istut noin, ajattelen aina, onkohan hänellä vaimonsa aina mielessään.
JAAKKO: On.
LIINA: Siinä kuulen! Ehkä rakastat häntä vielä? Älä kiellä? Ei, älä vastusta!
JAAKKO: Aina sinä!
LIINA: Älä kierrä! Tahdon tietää koko totuuden? Rakastatko häntä? Tahi ketä rakastat?
JAAKKO: Ha-ha-haa, rakastat, ketä rakastat! Miten sinä voit lörpötellä, miten sinä voit kiusata ihmistä. Enkö todellakaan ansaitse hetken rauhaa omissa huoneissani? Etkö sinä näe, että kaipaan hiljaisuutta. Sano, mitä sinä tahdot minusta?