KATARIINA: Ei tämä vyyhti selvinnyt vielä.
JAAKKO: Se on selvinnyt jo. Ei sanaakaan siitä enää. Ei turmella tätä iloa.
ANNA: Rauha! Tuntuu kuin aurinko pitkästä aikaa ensi kertaa tulisi näkyville.
JAAKKO: Ja heräisimme pahasta unesta.
KATARIINA: Ja hieroisimme silmiämme ja — ah, joisimme turvassa hyvää aamukahvia. —
JAAKKO: Niin todellakin, kahvia, sitä pitää saada.
KATARIINA: Kuule, tiedätkö, että Eedit on kotona?
JAAKKO: Kuulin siitä äsken.
KATARIINA: Saanko pyytää häntä tänne?
JAAKKO: Jos hän tahtoo.