KATARIINA: Et. Kateutta se vain oli. — Minun valtakuntani kun oli hyvin heikossa varustuksessa, olisit sen hyvin voinut vallata. —
ANNA: Mitäpä minä niillä laajemmilla aloilla, menneitä ne jo olisivat.
Aliina tulee sisään, levittää valkean pöytäliinan.
ALIINA: Sanottiin Eedit-rouvan tulevan kotiin.
ANNA: Tokko sinulla on mitään hyvää tarjota tuliaisiksi?
ALIINA: Onhan meillä toki kaikkea, mitä rahalla saa, ja sillähän sitä saa kaikkea, mitä maailmassa on. Kahvin panen ensin pöytään ja laitan jonkun kaakun, manteli-, — ei, klaseeratun hedelmäkaakun, siitä hän enimmin pitää!
KATARIINA: Laitetaan se!
ANNA: Lähdetäänpäs joukolla sinne, niin valmista tulee.
ALIINA: Olkaa hyviä vain, siellä on jo kaikki alulla.
KATARIINA: Voi kyökki! rauhan valtakunta. Sehän se meidän naisten pelastus on. Olen ollut kokonaan sen unohtaa! (Menevät.)