JAAKKO: Ei, mutta kuinka sinä olet kaunistunut.
EEDIT: Olenko?
JAAKKO: Olet. Minä rakastan sinua, rakastan juuri sellaisena kuin olet!
EEDIT: Ja minä sinua, sellaisena juuri kuin olet!
JAAKKO: Yötä päivää sinua ajattelin.
EEDIT: Niinkö?
JAAKKO: Ja haudoin kostoa!
EEDIT: Ha-ha-haa, veitikka!
JAAKKO: Ja muistelin, miten sinä pelkäsit köyhyyttä!
EEDIT: Pelkään vieläkin köyhyyttä — tarkoitan sitä elämää, jossa sinä et ole rinnallani etkä omanani.