KARHU: Ei, epäilemättä ei —
LAHJA: Ei, epäilemättä ei. Hauskaa! Te siis luotatte minuun?
KARHU: Epäilemättä! Mutta anteeksi. —
LAHJA: Odottakaa! Tulen asiaan. Rakkaus — tietysti, syvemmin ottaen —
KARHU (koettaa väistyä): Rakkaus —?
LAHJA (väistyy perässä): Rakkaus, tietysti, on suuri erehdys.
KARHU: Ku-kuinka?
LAHJA: Erehdys, tarkoitan, syvemmin ottaen. Eikö teistäkin?
KARHU: Epäilemättä —?
LAHJA: Koska, kun näet jonkun tapaa ja ajattelee: "tuon minä otan", niin tuntuu mies jo omalta. Hullua! Eikö ole?