KARHU: Ee-en —
LAHJA: Ette! Tietysti ette! Olen siitä niin onnellinen, niin kiitollinen teille. Olen puhunut teille suoraan, te kun olette minun tuleva mieheni ja lasteni isä. Se on siis sitä myöten selvää? (Nousee ylös.) Ettehän ole minua väärinkäsittänyt?
KARHU: Ei — kuinka minä? Tietysti en.
LAHJA: Kiitos siitä, kiitos lastenkin puolesta! Tulkoot nyt vallankumoukset mitkä tahansa, mullistelkoot maailmaa miten tahansa, minun kohdaltani se pystyssä pysyy. — Saanhan suudella teitä merkiksi nyt! (Suutelee Karhua.)
Samassa tulevat kahvitarjotinten kanssa Katariina,
Anna ja Eedit, sekä perässään Jaakko ja Herman.
KATARIINA: Mitä Lahja nyt?
LAHJA: Me olemme menneet kihloihin. Onnitelkaa meitä!
KATARIINA: Herra hyvästi siunatkoon! Kihloihin, sinä alaikäinen!
KARHU: Me emme —
KATARIINA: Tietysti ette ilmoittaneet, ei se mitään. Minä onnittelen teitä, rakas Karhu. Mielelläni annan teille palkinnoksi tyttäreni.