JAAKKO: Oli sokeripula, voipula, rahapula —
EEDIT: Oh — ja hän?
JAAKKO: Sanoi, että kunhan ei ole pulaa rakkaudesta.
EEDIT: Ja sinä?
JAAKKO: Sanoin, että siitä ei ole puutetta. Se on sitä vanhaa hyvää lajia.
EEDIT: Osh, — ja hän?
JAAKKO: Sanoi nähneensä sinut toissa päivänä kadulla ja sanoi, että olet kaunis kuin metsäruusu.
EEDIT: Aa, sanoiko hän niin? Kuuletko, Liina?
LIINA: Varo itseäsi Eedit, hän on huomannut sinut.
EEDIT (peittäen hyvää mieltään): "Kaunis kuin metsäruusu", niin kömpelösti sanottu, ha-ha-haa. Ja olenko sinustakin, Jaakko, yhtä kaunis?