JAAKKO: Sain ne vain jonkinlaisena palkkiona erään yrityksen johdosta — no, ei niistä kotona.
EEDIT: Saanko tehdä näillä mitä tahdon?
JAAKKO: Ei, kultaseni. Säilytä sinä ne vain lapsi. Kun rikastutaan ja säästetään, ostetaan omat huoneosakkeet, ettei taivasalle jäädä.
EEDIT (pettyneenä): Säilytä sinä sitten itse rahasi. (Tarjoaa rahoja
Jaakolle.)
JAAKKO: Ne ovat sinun.
EEDIT: Huoneita varten.
JAAKKO: Pikku kotia varten. Ja ajattele, kun sanoin kauppaneuvokselle, että pistäydyn syntymäpäiväkahvillasi nyt, sanoi hän, että hänkin haluaisi kupin kahvia ja kysyi, saisiko hän pistäytyä täällä. "Terve tulemaan", sanoin. Oliko se pahasti?
EEDIT: Tuleeko hän tänne, ja minä olen tämän näköinen. Voi, voi, kun hävettää tämä köyhyys, tämä puute.
JAAKKO: Niinpä hän kysyikin, oliko pulaa mistään.
EEDIT: Ja sinä sanoit?