EEDIT: Se on selvää.
HERMAN: Ah, poissa on nyt se rauha, poissa se idylli, jossa ennen elimme.
KATARIINA: Idylli? Juu, pappa, — idylli? Onhan se ollut idylliä sinun mielestäsi, mutta onko se ollut idylliä minun mielestäni? Minulla ei ole ollut aikaa sitä ajatella, olen ollut menossa aina, alituisessa tuskassa ja hädässä —
LAHJA: Olisit hätäillyt vähemmän.
KATARIINA: Ja antanut kodin hajota? Ei. Pitihän minun vastata teistä ja saada teidät naitetuiksi kerta.
LAHJA: Erehdys. Eeditin naimisella ei olisi ollut kiirettä. Ja kun minulla on kiire, pidän huolen itsestäni.
HERMAN: Sittenkö vasta?
KATARIINA: Jos olisi tiennytkin tämän sodan, olisi Eedit saanut pysyä vielä kotona.
EEDIT: Tyhmyyttä! En mennyt naimisiin toimeentullakseni. En nainut rahoja.
LAHJA: Naitpas, vaikket niitä saanut. Otit varmimman kaikista tutuistasi, ihan tavallisen tavan mukaan.