KARHU: Hyvä neiti!
LAHJA: Tarkoitan, että se tietysti ei ole rehellistä, mutta onko se edes lain varjon alla sallittua, lain suojaamaa koirikkuutta?
KATARIINA: Miten sinä puhut?
LAHJA: Mutta ajattele, pelottaahan minua. Varkaus ei ole hauskaa.
KATARIINA: Tämä on kauppaa.
LAHJA: Onko tämä kauppaa?
KARHU: Täydellisesti. Nämä poikkeusolot —
LAHJA (Karhun edessä): Mutta äiti ei saa tehdä väärin muuta kuin lainmukaisesti ja lain säätämässä järjestyksessä. (Äidille.) Ettet joudu linnaan. Sinun parastasi minä katson.
KARHU: Epäilemättä.
HERMAN: Kaksikymmentäviisituhatta! Ei. Silloin vaadin minä avioeron.