ANNA: Sellaista se on. Joku yllätys sillä aina on. Odotahan.
LAHJA: Oh, minä olen niin iloinen elämästä, kaikesta tästä. Kaikkien pitäisi tänne tulla, elämään — tähän!
ANNA (katsellen ympärilleen): Täällä näyttää tämä melkein kodilta, mutta lasta en missään näe.
LAHJA: Lasta ei heillä ole — ikävä — epäilemättä.
ANNA: Se ei ole oikein.
LAHJA: Se ei ole oikein — lapsia kohtaan.
EEDIT: Kyllä on hyvä, ettei niitä ole. Aikakin on niin kallis. (Aikoo mennä, kääntyy takaisin.) Olepas hyvä, Lahja, ja katso, joko kahvi on valmista, ja sano, että täti on täällä. (Lahja menee.)
EEDIT: Eihän tämä nykyinen elämä ole muutenkaan vakiintunutta, tilapäistä ihan.
ANNA: Ei se sen vakiintuneemmaksi koskaan tule.
HERMAN (tulee sisään): Terve tulemaasi, Anna.