Eedit menee kyökkiin.
ANNA: Niin, tänne sitä taasen tulin. Mitäs arvelet?
HERMAN: Kuinka sitä kysytkään! Hauskahan se on!
ANNA: Kun on näin vanha, on sama, missä on. Ne ristiriidat — niille käy hyvin hullusti vanhaksi tultua.
HERMAN: Niin käy. Mutta miten sitä kaipasi ennen?
ANNA: Vuosikymmenten tuulta ja tuiskua ei mikään kaipaus kestä. Ainahan sitä jos jotakin luulee ja luulottelee.
HERMAN: Tarkoitatko, että se, mitä on elänyt, ei pysyisi elettynä ja totena?
ANNA: Siitä selviää.
HERMAN: Tosi jää aina todeksi. Sano se tälle vanhalle — aasille vielä.
ANNA: Hän on lapsellinen.