SOMERO: Luottakaa minuun, pikku neiti. Jos voin tehdä jotakin, teen.
EEDIT: Lahja on mahdoton.
LAHJA: En ollenkaan. Näetkö, en minä aina tyhmyyksiä tee.
KATARIINA: Lapsi on lapsi. Hän luulee, ettei tarvitse muuta kuin tavata joku, joka neuvoo, niin asia on selvä. Sattui näet minulle niin onnellisesti, että tuli toissapäivänä Karhu minua vastaan ja minä sanoin: Neuvokaa minulle, herra Karhu, miten rikastua. Ja hän neuvoi, ja nyt on minulla kaksikymmentäviisi tuhatta.
SOMERO: Kaunista aluksi. Mitä, jos me ne sijoitamme yhdessä?
KATARIINA: En sitä tarkoittanut.
SOMERO: Tietysti ette. Mutta olkaa hyvä ja tulkaa konttoriini huomenna.
KATARIINA: Kiitoksia, paljon kiitoksia.
SOMERO: Ja kiitoksia kahvista ja leivistä. Erinomaisia. Valitan, että minun on mentävä. (Eeditille.) Toivon, että pian saan tavata teitä.
EEDIT: Kiitos käynnistä.