Somero menee.
LAHJA: Saanevatko kaikki, joilla on selkäranka rahasta, tuollaisen varmuuden ja ylemmyyden? Hänpä ei epäröinyt.
KATARIINA: Hänpä oli ystävällinen.
EEDIT: Haittaako se varmuus ja ylemmyys, kun on vara olla ylempi?
LAHJA: Olisit sitten ollut ystävällisempi sinäkin.
EEDIT: Ja unohtanut, että olen naitu nainen, jonka kuitenkaan ei tarvitse hänen rahoillensa kumartaa.
KATARIINA: Älä ole siitä niin varma. Et tiedä vielä, mitä voit tarvita.
Matka on pitkä edessäsi.
EEDIT: Rahoilla ei sentään kaikkea saada.
KATARIINA: Niillä on saatu tähän asti jotakuinkin kaikkea.
LAHJA: Ei onnea.