EEDIT: Ei rakkautta.
KATARIINA: Niitä on saatu — jos niitä on. Ette tiedä, ette tiedä vielä. Äiti tietää kaikki. — Oo, rahoja, rahoja! Miten olen kärsinyt niiden tähden! Mikä pitkä alennus on elämäni ollut! Ilman rahoja ei ihminen ole ihminen. Hänellä ei ole oikeutta tuntea mitään, häntä saa häväistä, polkea, hänen pitää jaksaa peittää kaikki, koko olemisensa, salata ihmisyytensä ja kärsimyksensä. Hänen täytyy tylsyä, mykistyä, ottaa vastaan joka isku valittamatta. Äiti tietää kaikki. Siksi täytyy toimia. Tahdon rahoja, tahdon rahoja, joilla voin ostaa teidät vapaiksi, ostaa teille elämän, ette tiedä vielä, mitä elämä on, mutta minä lahjoitan sen nyt teille. (Panee päällysvaatteet päälleen.) — Pitää kiiruhtaa, kiiruhtaa, ettei onni livahda tiehensä. Ajattele, Eedit, aina mitä teet ja tee punniten kaikki, tee kirkkaasti tekosi, ota huomioon aika ja mahdollisuudet, koskaan ne eivät samoina palaa.
Herman tulee sisään.
HERMAN: Joko vieras meni?
KATARIINA: Jo meni. Joudu, lähdetään.
HERMAN: Lähdetään, lähdetään — sammuttamaan tulipaloa. Hyvästi, Eedit.
Joudupas, Lahja.
EEDIT: Hyvästi.
Menevät. Samassa tulee kotiin Jaakko.
JAAKKO: Kaikki läksivät jo.
EEDIT: Jo läksivät.