JAAKKO: Mihin heillä oli sellainen kiire?
EEDIT: Ajattele, äiti on alkanut keinotella. Hänellä oli kuin kuumetta.
JAAKKO; Keinotella? Sepä ikävää.
EEDIT: Miksi? Etpä sinä pystynyt yhtään kotia auttamaan. Katsoit kai, ettei se ollut sinun velvollisuutesi, että nämä vanhat sai jättää oman onnensa nojaan nälkää näkemään.
JAAKKO: Mutta Eedit, mitä sinä puhut ja millä äänellä?
EEDIT: Puhun mitä ajattelen ja äänellä sillä, joka vastaa tunteitani. Luuletko minusta olevan hauskaa sen, että äitini keinottelee ja etsii apua ja neuvoja kaikilta, niinkuin Karhulta ja Somerolta? Mitä olet sinä tehnyt heidän tähtensä?
JAAKKO: Etsiikö Somerolta apua? Ja sen sinä sallit?
EEDIT: Miksi en?
JAAKKO: Mitä hän sanoi täällä käydessään?
EEDIT: Ei mitään.