JAAKKO: En voi.
EEDIT: Saat tehdä sen.
JAAKKO: Teen työtä. Pyydän sinua kärsimään vielä — rakkautesi nimessä.
EEDIT: Kärsimään? Ei kiitos. Ja rakkauden nimessä? Ei kiitos. Puhut siitä rakkaudesta kuin jostakin varmasta ja olevasta, kuin myntätystä rahasta, jolla voi jotakin ostaa. Jos sitä olisi, luuletko, että me naiset rakastaisimme juuri sitä, jolta leipämme saamme? Olisipa se yksinkertaista! Tahi ettäkö tämä maailma ja nämä olot rakkautta kasvattavat? Ei kiitos. Olisipa se ihmeellistä!
JAAKKO: Mitä puhut? En tunne sinua enää.
EEDIT: Et tunne, kun et ole koskaan tuntenutkaan. Teillä pitää olla nainen. Se ostetaan ylöspidolla, se on hyvin yksinkertainen juttu. Mutta nainenkin tarvitsee elää.
JAAKKO: Olet oikeassa. Me koetamme vielä.
EEDIT: Minun mieleni mukaan?
JAAKKO: Oikean mukaan.
EEDIT: Se ei riitä.