ALIINA: Itse ne jaksan kantaa ja itse niillä katselen.
EEDIT: Voisin niillä katsella minäkin ja kunniakseni niillä katseleisin.
ALIINA: Ha-ha-haa!
EEDIT: Ha-ha-haa!
Ovelle soitetaan.
EEDIT: No, olepas hyvä ja avaa se viimeinkin (puuteroipi itseään).
Aliina menee avaamaan ja tuo askin, josta ottaa
uuden silkkileningin.
EEDIT (ihastellen): Ihana, sano, eikö ole ihana kangas? Autapas vähän minua, niin pannaan se päälle. (Aliina auttaa häntä.)
EEDIT (katsellen itseään peilistä): Mitä sanot, no?
ALIINA: Ihana, voi, miten ihana? Rouva on ihan toisen näköinen. Niin komea kuin keisarinna kiiltokuvissa. Suurenmoinen. Kruunu vain puuttuu.