EEDIT (kyökkiin): Aliina! Aliina ei kuule.
EEDIT (vihaisemmin): Aliina!
ALIINA (tulee sisään): Mikä hätä?
EEDIT: Mikä hätä! Ei mitään hätää. Jos hätä olisi, et sinä hädässä pystyisi auttamaan kumminkaan. Hätä? Niinkö sitä puhutellaan ihmisiä.
ALIINA: Ihmisiä! (Pyörähtää poispäin.)
EEDIT: Ihmisiä, ihmisiä juuri! Sanopas vielä niinkuin äsken, jos uskallat.
ALIINA (sävyisämmin): Sanoin "ihmisiä!" Eikö rouva olekaan ihminen?
EEDIT: Senkin käärmeensilmä!
ALIINA: "Käärmeensilmä." Rouva sanoo uudelleen sen!
EEDIT (sävyisästi): Sanoin "käärmeensilmä", niin sanoin, "käärmeensilmä", sanoin, mitä pahaa siinä on? Sillä mikäs muu sinä olet kuin käärmeensilmä — sellaiset suuret, loistavat silmät kuin käärmeellä.