ALIINA: Olen toki. Ja ehkäpä ymmärrän enemmän kuin rouva luuleekaan.
EEDIT: Tiedän, että ymmärrät.
ALIINA: Ymmärrän olla kiitollinen teille, sillä minä ihailen teitä monessa suhteessa.
EEDIT: Enkö sanonut: nainen ja nainen ovat yhtä. Siksi on meidän vedettävä samaa köyttä näissä kotioloissakin.
ALIINA: Voi, miten ymmärrän.
EEDIT: Hyvä. Ja annapa nyt herralle voileipiä, hän lähtee matkalle.
ALIINA: Kyllä, rouva. (Poistuu kyökkiin.)
Jaakko tulee sänkykamarista kapsäkki kädessä.
JAAKKO: Miten kaunis sinä olet. En tahtonut tunteakaan.
EEDIT: No, sopiiko tämä?