JAAKKO: Sopii mainiosti. Olet kuin toinen ihminen.
EEDIT: Vaate varren kaunistaa.
JAAKKO: Olet muutenkin kaunis. Olet yhä kaunistunut viime aikoina.
EEDIT: Olet alkanut katsella minua taas, siinä se.
JAAKKO: Niin olenkin. Ja yhä enemmän, syvemmin pidän sinusta. Tunnen onneni yhä täydemmin. Että sinä olet minun, sitä ajattelen aina, se tekee minut rikkaaksi. Tässä välillä, kuinka se olikaan mahdollista, olin sen unohtanut.
EEDIT: Olit unohtanut, sinulla oli vain työ ja aina työ mielessäsi. Ja minulla oli hyvin ikävä. Minä istuin täällä kolme vuotta ja odottelin sinua kotiin. Minä olin onnellinen, kun sain palvella sinua, kun nappi putosi nutustasi ja sain ommella sen. Minä olin sinulle välttämätön, arvelin. Kukaan ei olisi sitä nappia niin hyvin osannut ommella kuin minä, arvelin.
JAAKKO: Ei osaakaan.
EEDIT: Koetin olla hyvä ja kelpo vaimo, enkö koettanut?
JAAKKO: Koetit ja olitkin.
EEDIT: Mutta minä odotin kiitosta, minä odotin että olisit sanonut sen.
Mutta niitä sanoja, joita odotin, ei tullut.