JAAKKO (lujana): Pitää. Meidän pitää malttaa olla pidättyvästi.
EEDIT: Köyhästi?
JAAKKO: Köyhästi.
EEDIT: Minkätähden?
JAAKKO: Ihmisyyden tähden.
EEDIT: Se on pikkumaista, ahnetta, typerää! Minä en siihen suostu. Minä en sitä hyväksy.
JAAKKO: Mutta kun minä en muuta voi, kun minä en voi rikastua sillä tavoin, jonka minä voisin pitää rehellisenä. Ja ihminenhän sitä olen minäkin.
EEDIT: Sanotko epärehellisiksi niitä, jotka nyt ovat rikastuneet?
JAAKKO: En, mutta minun tunteeni ovat toiset. Minä en voi, halventamatta itseäni omissa silmissäni, ryhtyä keinotteluihin ja kilpajuoksuun rahan jäljessä.
EEDIT: Saat valita.